Herääminen
Stephen King
Jamie Mortonin sotilasleikin ylle kohoaa varjo. Jamie tapaa pastorin ensimmäisen kerran. Se varjo on Jamien elämässä yhä. Kaupunkiin saapunut uusi pastori Charles Jacobs valitsee kirkon raamattupiiristä Jamien suosikikseen, parantaa hänen isoveljensä äänihuulien vaurion sähköllä, josta myöhemmin alkaa muillekin tarinan varrella parannetuille ilmestyä sivuvaikutuksia.
He näkevät rajan taakse.
Jamie varttuu rock'n'rollin parissa, Charlesin "salainen" sähkö – kuten Charles sitä kutsuu – parantaa hänen huumeriippuvuutensa ja lopussa Jamie suorittaa vastapalveluksen pastorille nuoruusaikojen tyttöystävänsä syövän parantamisesta. Charles herättää Jamien avustuksella kuolleen naisen henkiin, jolloin myös Jamie pääsee näkemään sen, joka kuoleman takana odottaa. Se kuollut ei oo, mi iäti maata voi, ja saatossa aikain kummain kuolee kuolemakin toi.
Vaikka Jamien huumeriippuvuus hoidettiin pastorin sähköllä, sivuvaikutuksiin kuului vain painajaisia ja laantuvia sellaisia. Terapiaan hänet kuitenkin lopulta ajoi kokemus ja kuva siitä, jonka kuoleman jälkeen kohtaamme. Mutta Jamien kävi paremmin, kuin muiden sähköllä hoidettujen, joista suurin osa lopulta tappoi itsensä. Tai veljensä, joka tuli hulluksi.
"Ei, itsemurha ei ole käynyt mielessä. Ottaen huomioon, mikä kuoleman jälkeen saattaa olla edessä, haluan elää mahdollisimman pitkään."
Minulla on hyllyssäni tällä hetkellä 26 Stephen Kingin kirjaa, mukaan lukien Herääminen. Vähemmästäkin varmaan on pääteltävissä, että olen iso fani. Herääminen oli minulle pitkästä aikaa paluu Kingin tuotannon pariin ja onnistui hyvin tuomaan esille sen kaiken, mitä Kingin kirjoituksissa olen aina rakastanut.
Tarina alkaa alusta. Oikeasti alusta. Joku sanoisi sitä kirjan hitaaksi käynnistymiseksi, mutta minä sanon sitä valehtelun (eli tarinan) hyväksi pohjustamiseksi niin, että tuon kirjan luettuaan nieli kaiken kokonaisena hymyssä suin. Rakastan laajaa hahmokaartia ja tarkasti luotua maailmaa, elämää, vanhenemista ja yksityiskohtia. Kingin pettämättömiä taidonnäytteitä.
Varsinainen juonen piikki löytyi vasta todella lopusta ja hetken tuntui siltä, kuin minut olisi vedätetty lukemaan 300 sivua, jotta saan 20 sivua tarinaa. Varsinainen kauhukuvastokin löytyi suurimmilta osin vasta lopusta. Tämä varsinainen kahdenkymmenen sivun tarina oli niin voimakkaita kuvia ja tapahtumia, niin älyttömiä kuvia ja tapahtumia, että ne lopulta tarvitsivat taakseen sen noin 300 sivua historiaa. Hetkiä, jotka kärjistivät ihmiset näkemään rajan taakse. Eikö siihen tarvitse ihan järkevästi ajateltuna aika paljon? On taito kirjoittaa ne syyt muutamaan sataan sivuun. Eikä kyse siten todellakaan ollutkaan vedätyksestä.
Herääminen on niitä kirjoja, joita lukiessaan unohtaa lukevansa. Seisoo keskellä huonetta, jossa ihmiset kuolevat, laulavat, saavat sähköshokkihoitoa tai näkevät painajaisia. Seisoo keskellä painajaista, mikä on kerrankin positiivista, sitähän kauhukirjalta aina lähden ja lähdemme hakemaan. Teksti on yksityiskohtineen tiivistä, mutta kuitenkin rentoa, sillä kymmenien tarkkojen kuvausten joukkoon mahtuu sitten niitäkin kuvauksia, joita ei tarvitse muistaa edempänä. Kevyt painava kirja. Aika rohkea kirja.
(sivuja 368)
★★★★ /5
♦
Minulla on hyllyssäni tällä hetkellä 26 Stephen Kingin kirjaa, mukaan lukien Herääminen. Vähemmästäkin varmaan on pääteltävissä, että olen iso fani. Herääminen oli minulle pitkästä aikaa paluu Kingin tuotannon pariin ja onnistui hyvin tuomaan esille sen kaiken, mitä Kingin kirjoituksissa olen aina rakastanut.
Tarina alkaa alusta. Oikeasti alusta. Joku sanoisi sitä kirjan hitaaksi käynnistymiseksi, mutta minä sanon sitä valehtelun (eli tarinan) hyväksi pohjustamiseksi niin, että tuon kirjan luettuaan nieli kaiken kokonaisena hymyssä suin. Rakastan laajaa hahmokaartia ja tarkasti luotua maailmaa, elämää, vanhenemista ja yksityiskohtia. Kingin pettämättömiä taidonnäytteitä.
Varsinainen juonen piikki löytyi vasta todella lopusta ja hetken tuntui siltä, kuin minut olisi vedätetty lukemaan 300 sivua, jotta saan 20 sivua tarinaa. Varsinainen kauhukuvastokin löytyi suurimmilta osin vasta lopusta. Tämä varsinainen kahdenkymmenen sivun tarina oli niin voimakkaita kuvia ja tapahtumia, niin älyttömiä kuvia ja tapahtumia, että ne lopulta tarvitsivat taakseen sen noin 300 sivua historiaa. Hetkiä, jotka kärjistivät ihmiset näkemään rajan taakse. Eikö siihen tarvitse ihan järkevästi ajateltuna aika paljon? On taito kirjoittaa ne syyt muutamaan sataan sivuun. Eikä kyse siten todellakaan ollutkaan vedätyksestä.
Herääminen on niitä kirjoja, joita lukiessaan unohtaa lukevansa. Seisoo keskellä huonetta, jossa ihmiset kuolevat, laulavat, saavat sähköshokkihoitoa tai näkevät painajaisia. Seisoo keskellä painajaista, mikä on kerrankin positiivista, sitähän kauhukirjalta aina lähden ja lähdemme hakemaan. Teksti on yksityiskohtineen tiivistä, mutta kuitenkin rentoa, sillä kymmenien tarkkojen kuvausten joukkoon mahtuu sitten niitäkin kuvauksia, joita ei tarvitse muistaa edempänä. Kevyt painava kirja. Aika rohkea kirja.
(sivuja 368)
★★★★ /5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti