lauantai 23. tammikuuta 2016

Kirja nro 3 - Anna Liisa

Anna Liisa

Minna Canth


Anna Liisa on Kortesuon tilan kuuliainen tytär, joka on menossa naimisiin kylän tilallisen, Johanneksen, kanssa. Kuulutuksia aletaan järjestää ja järjestelyjen keskelle ilmestyy Anna Liisan entinen rakastettu, Kortesuon tilan vanha renki, Mikko. Mikko on kuullut Anna Liisan uudesta mielitietystä ja on saapunut paikalle estämään Anna Liisan ja Johanneksen kuulutukset. Hän palauttaa yhdessä äitinsä kanssa Anna Liisan mieleen menneisyyden ja sen takaiskut.

Anna Liisalla on menneisyydessään paljon varjoja. Neljä vuotta sitten tapahtunut suhde Mikkoon oli ehdottomasti salattava, sillä talon kunniakkaan tyttären suhde talon renkiin, ei ollut hyväksyttävä. Nuoren parin ongelmat eivät olleet rajoittuneet luokkaeroihin, sillä Anna Liisa oli tullut raskaaksi Mikolle. Mikko oli lähtenyt maailmalle keräämään omaisuutta ja Anna Liisa oli synnyttänyt salaa heidän lapsensa. Hätäpäissään Anna Liisa oli laittanut pienokaisen hengiltä. Mikon äiti auttoi Anna Liisaa hautaamaan ruumiin piiloon katseilta ja  salaamaan tapahtuneen kaikilta, jopa Anna Liisan omalta perheeltä.

Nyt Mikko kuitenkin uhkaa paljastavansa Anna Liisan menneisyyden virheet, ellei Anna Liisa suostu hänen vaimokseen Johanneksen sijasta. Anna Liisan on valittava kaamean totuuden julkitulon ja miehen, jota ei enää voi koskaan rakastaa, väliltä. Painostava tunnelma on käsinkosketeltava. Eletään kuitenkin 1800-lukua, jolloin hyvä ihminen eli kurissa ja nuhteessa, toisin kuin Anna Liisa oli nuoruudessaan tehnyt. Yhden ihmisen virhe, saattoi tahrata koko perheen tai jopa yhteisön maineen.

                                                                                   ♦

Anna Liisa on Minna Canthin toiseksi viimeinen ja suosituimmaksi jäänyt teos. Vaikka näytelmä onkin jo yli 120 vuotta vanha, on se hyvin sijoitettavissa nykyaikaan ja ansaitsee suosionosoitukset edelleen. Tunnelmat ja ongelmat ovat ajattomia, vaikka käsittely onkin lapsenmurhan vuoksi hyvin radikaali. Canth on kuitenkin teoksellaan osoittanut kohti naisen päätäntävaltaa itsestään, naisen elämään liittyviä tabuja ja suruja. 
Kielellisesti teksti on tietenkin vanhahtavaa, mutta pitkälle lukiessa, siihen tottuu kuten myös tarinan näytelmämuotoisuuteen. Kerronta on alusta loppuun sujuvaa eikä rakoile, kuten joskus näytelmillä on tapana. Canth siirtyy taitavasti menneisyyden ja nykyhetken välillä pelkillä repliikeillä.
Ainoa, mikä nykynuorena minulle pisti silmään oli kirjan uskonnollinen sisältö. Kristinuskon sääntöjen ja arvojen esille tuominen on yksi niistä asioista, jotka kirjallisuuden kehittyminen on lähes kokonaan vienyt mennessään. Ei siitä enää puhuta. Tietenkin se, kuinka paljon haluaa uskonnollista tekstiä lukea, on makukysymys, mutta uskon sen olevan myös tottumuskysymys. Siihen ollaan totuttu, mitä yleensä luetaan.

Välillä piti katsoa seinää ja rauhoittua. Välillä olin suunnattoman raivoissani tai surullinen, mutta loppuratkaisun tultua, olin iloinen. Tunteen välittäyvitä pelottavan hyvin.
Nykykirjallisuus ei nosta esiin juurikaan näytelmäkirjallisuutta. Siksi minulle, nykykirjallisuuden tarjonnan orjalle, Anna Liisa oli virkistävä ja avartava lukukokemus.

(sivuja 116)

/5